Essee

Naivismi itseilmaisun keinona

Kuvataide on yksi taiteen muoto mm. musiikin ohella, mutta ennen kaikkea myös itseilmaisun keino. Kuvataiteella voidaan halutessa tuoda esille esimerkiksi yhteiskunnan epäkohtia, esteettisiä näkemyksiä tai vaikkapa omia henkilökohtaisia tunteita ja kokemuksia taiteen muodossa. Rajojen asettaminen on hankalaa, kun ottaa huomioon minkä suuruisesta konseptista on kuitenkin kyse, ja siksi kuvataiteelle on pyritty tyylin mukaan rajaamaan erilaisia alakäsityksiä, kuten esimerkiksi impressionismi, kubismi tai naivismi.

Jyväskylän yliopiston www-sivujen mukaan naivismi on nimitys kuvataiteelliselle suuntaukselle, jolle ominaisia piirteitä ovat töiden lapsenomaisuus, lintu- tai etuperspektiivistä kuvaus ja runsas värien käyttö. Naivistista taidetta nähtiin jo keskiajalla, mutta vasta 1910-luvulla tyylisuuntaus alkoi saada arvostusta. Tällöin useimmat taiteilijat olivat koulutettuja, mutta naivistisen taiteen ilmaisemiseen koulutusta ei vaadittu, vaan teoksiin haluttiin tuoda välittömyyttä. Suomessa naivismi tuli tunnetuksi 1960-luvulla. Naivististen teosten aiheet tulevat usein taiteilijan omasta elämästä, unista, haaveista ja kokemuksista. Teosten aiheet ovat usein fantasiamaisia, mm. eläin- tai kasviaiheisia.

Yksi tunnetuimmista naivistisista taiteilijoista tunnetaan nimellä Grandma Moses, oikealta nimeltään Anna Mary Robertson (1860-1961). Notablebiographies.com -sivustolla kerrotaan hänen olleen kolmas kymmenestä lapsesta. Moseksen isä on maanviljelijä Russell King Robertson ja äiti Margaret Shannahan. Pienenä Moseksen kerrotaan rakastaneen värikkäiden ja iloisten maisemien maalaamista. Isä piti lasten piirtämisen katselusta ja ostikin heille usein tyhjiä sanomalehtipaperiarkkeja joille lapset voisivat piirtää ja maalata. Nuorena Moses teki töitä perheen maatilalla ahkerasti ja myöhemmin hänet palkattiin ilmeisesti jonkinnäköiseksi kodinhoitajaksi läheisille maatiloille. Vuonna 1887 Robertson meni naimisiin Thomas S. Moseksen kanssa ja he muuttivat maatilalle Virginiaan. He saivat kymmenen lasta, joista viisi kuoli synnytykseen. Vuonna 1907 perhe muutti New Yorkin Eagle Bridgeen, jossa Grandma Moses tuli viettämään lopun elämäänsä. Moses ei koskaan ollut kouluttautunut taiteilijaksi, vaan oli täysin itseoppinut pienestä pitäen.

Tunnetuimmista naivistisista taiteilijoista henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Louis Vivin (1861-1936). Vivinin taiteessa korostuu selvästi suoralinjainen arkkitehtuuri ja runsas värien käyttö, mikä on naivistisille taideteoksille ominaista. Piirre josta Vivinin teoksissa pidän on rakennusten yksityiskohtaisuus. Ihmisiä tai muuta maisemaa (kuten esim. puita) ei ole kuvattu läheskään yhtä yksityiskohtaisesti, mutta kokonaisuutena yhdistelmä toimii hyvin. Suuri osa töistä on suoraan edestäpäin kuvattuja.

Mielestäni nykytaidetta ei osata arvostaa tarpeeksi, sillä se voi olla tärkeä kanava asioiden uusien näkökulmien havaitsemiselle ja kokonaisvaltaiselle käsittämiselle. Kuvien tulkitseminen on hyvin henkilökohtaista, ja tämän takia katsoja ei välttämättä havaitse taiteilijan viestimää asiaa kuvasta, vaan jotain aivan muuta. Teosten katselu ja taiteilijan tarkoitusperän mietiskely voi auttaa huomaamaan asioista uusia puolia joita ei ennen ole tullut edes harkinneeksi. Taiteella voidaan siis myös vaikuttaa mielipiteisiin.