Tähdet ja joutsenetMustan veden pinnalla
töhdet ja joutsenet
liikkumattomina
kuin minun kauhuni
On ilta. Olet mennyt, mennyt.
Mitään en kysele, mihinkään en vastaa.
Yhtään en ihmettele.
Runo on kirjakielinen, kieli on hyvin suoraa ja toteavaa. Runossa on kuin kolme erillistä osaa, jotka kuitenkin kytkeytyvät toisiinsa. Ensimmäisessä kuvaillaan ympäristöä ja verrataan sitä tuntemuksiin, toisessa puhutaan toisen ihmisen tekemisistä kaipaavaan sävyyn, kolmannessa kuvataan omaa käyttäytymistä kuitenkin kuin toisen lähtö ei hetkauttaisi, lähtöön suhtaudutaan hyvinkin neutraalisti. Voi olla että siihen on osattu varautua, tai tämä on tapahtunut jo kauan sitten. Runon eläinsymbolina toimii joutsen, ja se korostaa tähtien kauneutta. Joutsen saattaa myös kuvata kuolemaa. Musta vesi saattaa kuvata epätoivoa joka todennäköisesti johtuu toisen lähdöstä, eli kuolemasta.
Hämärä hetkiHämärän hetkellä
juuri silloin
kun sinun oksasi eivät kestä
laulavien lintujen painoa,
hämärän hetkellä
älä pelkää niitä jotka vihaavat sinua
Suljetun osaston suru
asuu heidän kasvoillaan,
heidän villi surunsa
hakkaa sinua
kuin kaltereita
Hämärän hetkellä
hyväile pelkoa
hyväile sitä
haavoittuvuutesi koko voimalla
Runo on kirjakielinen, kieli on soljuvaa ja etenee hyvin, toisin kuin runossa Tähdet ja joutsenet, joka on hieman pätkivä. Runossa on toistoa, ensimmäisen kappaleen alussa viitataan runon nimeen, kuten myös kolmannen kappaleen alussa. Kieli on kuvailevaa ja siitä löytyy vertauksia: "kun sinun oksasi eivät kestä laulavien lintujen painoa" laulavien lintujen painolla viitataan ehkä kasautuviin henkisiin ongelmiin ja oksilla ihmisen kestokykyyn. runosta voi havaita myös kolme personifikaatiota: "..suru asuu heidän kasvoillaan", "heidän villi surunsa hakkaa sinua...", "...hyväile pelkoa". Runossa esiintyy monia tunnetiloja, suru, viha, haavoittuvuus, pelko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti